eilen oli heikko hetki. Kotona oli ranskalaisia ja nakkeja, kello oli noin puoli kahdeksan olin tulossa juuri salilta ja syönyt viimeksi lounaan kahdelta toista. Teki mieli heittää kaikki ulos ja syödä kaksi pellillistä yksin. Ainoastaan yksin, ahmia ne yksin sikuksiini olla vain yksin ja syödä. Otinkin ison annoksen niitä ja mässäsin. Se reissu päättyi kuitenkin vessan kautta. Siinä minä sitten kauheassa morkkiksessa ajattelin että hei haloo! Mikä tää juttu nyt sitten on missä on järki? Haluan hyvän olon, haluan olla terve ja voida hyvin. En halua enää tuollaiseen paskan myrskyyn. Haluan olla vapaa! Kehoni on temppelini.
Tästä viisastuneena (hope so) päätin sitten rueta ajattelemaan, että miksi teen tätä miten hyödyn tästä. Tavoitteenani on olla terve. Niin henkisesti,fyysisesti, kuin ulkoisesti. Ei ole tarkoitus kärsiä nälkää tai kurittaa kehoa(Paitsi siis kunnon treeni). Tavoite on oppia elämään elämää, jossa ruoka,liikunta ja epätoivoiset laihdutuskeinot eivät se 90% ajastani. Ensisijainen tavoitteeni onkin oppia syömään. En hallitse kultaista keskitietä, ja edelliset laihdutuskeinoni ovat menneet niin yli.
Nyt kuitenkin aijon opetella uudet tavt. Löytää ne minulle täydelliset keinot. Se ei ole helppoa, mutta eihän elämä ole koskaan. Se ei auta kun yrittää kovemmin, jos kaatuu nousee ylös ja yrittää uudelleen. Jos ei tee virheitä, ei myöskään opi. Toivon toki, että ne suurimmat virheet minun osaltani on jo tehty. Never know, i hope so.
Ulkonäkö on minulle tällä hetkellä ehkä se suurin syy laihtua, mutta toki nämä muut syyt ja tämä elämän kaottisuus joka johtuu ruualla leikkimisestä on myös todella suuri vaikuttava tekiä. Tämän projektin edetessä toivon näiden ei niin pinnallisten syiden nousevan suurimmiksi. Mutta haluaisin vain tämän temppelini kuntoon, en jaksa näyttää tältä.
kuvat favim
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti